Puolustusvoimien edustusurheilu
Evl Mikko Taussi
Ammunnan lajijohtaja 

 SUOMEN SOTILASAMMUNTA VUONNA 2005

Sotilasammunta tähtää maailmalle

Puolustusvoimien edustusurheilun päämääränä on menestyä kansainvälisissä sotilaskilpailuissa, tukea kansainvälisen sotilasurheiluliiton pyrkimyksiä sekä tukea käsitystä uskottavasta puolustuskyvystämme.

Sotilasampumajoukkue koostuu kivääri- ja pistooliryhmistä, jotka on jaettu edelleen A- ja B-valmennusryhmiin sekä materiaalitukiryhmiin. A- ja B-ryhmillä on käytettävissä materiaalisen tuen lisäksi melko runsaasti työaikaa valmentautumiseen. Materiaalituen piirissä oleville ampujille ei puolustusvoimissa ole keskitetysti varattu valmentautumisaikaa, mutta yleensä hekin ovat voineet paikallisesti sopien käyttää työaikaansa harjoitteluun. Valmennusjohto jakautuu valmentajiin, aseseppään, hierojaan, lääkäriin ja lajijohtajaan.

Sotilasammunnan lajit ovat miehillä vakiokiväärin kolmiasentokilpailu, sotilaskiväärin (vakiokivääri) pika-ammunta (3x20, 300 m), isopistoolikilpailu ja sotilaspistoolin (isopistooli) pika-ammunta. Kiväärin pika-ammunta ammutaan kuten vakiokiväärikilpailu, mutta ampuma-ajat kymmenen laukauksen sarjaa kohden ovat makuulta 90 sekuntia sekä pystystä ja polvelta 120 sekuntia. Sotilaspistoolin pika-ammunta on kuten vakiopistoolikilpailu, mutta kahdestakymmenestä laukauksesta muodostuvien jaksojen sarjojen ampuma-ajat ovat 10, 8 tai 6 sekuntia. Naisten lajeina ovat pienoiskiväärin makuukilpailu, kolmiasentoinen kilpailu, urheilupistooli ja urheilupistoolin pika-ammunta. Sotilaiden pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa ammuntaan lisäksi kiväärillä ja pistoolilla erittäin vaativat maastoammunnat.

Kansainvälinen sotilasurheiluliitto

Kansainväliset sotilasampumakilpailut järjestetään kansainvälisen sotilasurheiluliiton, CISM:n, suojeluksessa. Tällä hetkellä vuonna 1948 perustetussa organisaatiossamme on 126 jäsenvaltiota kaikista maanosista. CISM:n tavoitteena on muun muassa kehittää ystävällismielisiä suhteita eri maiden asevoimien välillä, tukea liikuntakoulutusta ja urheilua sekä edistää osaltaan maailman rauhaa. CISM:n kilpailujärjestelmä koostuu arvokilpailuista ja alueellisista kilpailuista. Arvokilpailuiksi voidaan lukea neljän vuoden välein järjestettävät kaikki sotilasurheilulajit, joita on muuten 25, sisältävät sotilaiden maailman kisat, kunkin lajin omat maailmanmestaruuskilpailut sekä pohjoismaissa järjestettävät eri lajien pohjoismaiset mestaruuskilpailut. Lisäksi järjestetään alueellisia kansainvälisiä sotilaskilpailuita, joilla täydennetään kansainvälistä kilpailutarjontaa ja edistetään muita sotilasurheiluliiton tavoitteita.  

Lisätietoa kansainvälisestä sotilasurheiluliitosta löytää internetistä osoitteessa www.cism-milsport.org.

Menestyksekäs vuosi

Ampumajoukkueen menestyminen oli tänä vuonna parasta sitten Neuvostoliiton hajoamisen ja uusien Itä-Euroopan maiden liittymisen CISM:in. 1990-luvun murrokseen sisältyi myös Kiinan esiinmarssi kansainvälisille pistooliradoille; kivääriampujien tulemista odotellaan. Kivääripuolella 6.00 millimetrin aseiden käyttöönotto on tiukentanut kiväärikilpailujen taistoja, koska se on lisännyt olympialajien harrastajien osuutta sotilasammunnassa. Kaiken tämän myllerryksen keskellä Suomi on joutunut toteuttamaan sotilasammunnassa sukupolven vaihdoksen, mikä on mennyt rehellisesti sanoen melkoisen hyvin. Olemme pysyneet ammunnan suurmaana sijoittuen kivääripuolella noin 3.-5. sijalle ja pistoolipuolella hiukan alemmaksi. Maineikkaista 1970- ja 1980-luvuista olemme tällä hetkellä kovin kaukana.

Suomen sotilasampumajoukkueelle vuoden 2005 kansainväliset kilpailut olivat erittäin menestyksellisiä. Joukkue keräsi kokoon kaikkiaan viisitoista arvokisamitalia sekä kymmenen muuta kansainvälistä mitalisijoitusta.

Sotilaiden maailmanmestaruuskilpailuissa Sveitsin Thunissa lokakuussa Henri Häkkinen saavutti kolmannen sijan vakiokiväärikilpailussa. Vaikka Henri onkin jo kokenut kilpailija, korostuu hänen saavutuksessan se, että kilpailut olivat hänen ensimmäiset sotilas-MM-kisansa. Joukkuekilpailuissa parhaat saavutukset olivat isopistoolin neljäs sija (Kai Jahnsson, Pekka Vaarala ja Marko Räsänen) sekä kiväärin pika-ammunnan viides sija (Kimmo Tulonen, Jussi Puustinen ja Häkkinen). Maailman mestaruuskilpailuihin osallistui tänä vuonna 42 maata Venäjän ollessa kaikkein paras.

Sotilaiden pohjoismaisissa ampumamestaruuskilpailuissa elokuussa saavutimme henkilökohtaisissa lajeissa yhden hopea- ja kolme pronssimitalia seuraavasti: Helena Juppala pienoiskiväärin makuu- ja asentokilpailuissa, Kai Jahnsson isopistoolissa ja Matti Viljakainen kiväärin maastoammunnassa. Pohjoismaisissa kisoissa Suomen joukkuesijoitukset olivat kaikki kolmen joukossa, paitsi kiväärin maastoammunnassa, mestaruuksien jäätyä tällä kertaa kokonaan saavuttamatta. Eräänlaista nousua Suomen sotilasammunnassa pohjoismaisella tasolla edustaa jo kolmannen kerran lähetetty naisten kiväärijoukkue, jossa ampuivat Helena Juppala, Eija Ylönen ja Kirsti Markko. Naiset ovat joka kerta kilvoitelleet itsensä joukkuemitaleille. Lisäksi naisten epävirallisessa pienoiskiväärin maastoammunnassa Suomen Eija Ylönen yllätti koko porukan nappamalla hopeaa tasatuloksella voittajan, norjalaisen Hanne Neslandin kanssa.

Sotilasampujamme olivat keskeisissä osissa myös Ampumaurheiluliiton edustajina Euroopan mestaruuskilpailuissa. Vapaakiväärin asentokilpailussa maailman ennätystä sivunneessa ja siten Euroopan mestaruuden ampuneessa joukkueessa olivat Juha Hirven kavereina Häkkinen ja Puustinen. Vapaakiväärin makuukilpailuissa Kari Pennanen korvasi Häkkisen ja pojat ampuivat joukkueena hienosti hopealle. Pennanen, Häkkinen ja Puustinen ottivat myös pronssia vakiokiväärin joukkuekilpailussa. Pistoolipuolella Jahnsson ja Vaarala saavuttivat pronssia puolestaan isopistoolissa yhdessä Janne Kuvajan kanssa. Lajin vanhana kärkimaana Suomi palautui mitalikantaan seitsemäntoista vuoden tauon jälkeen.

Muissa kansainvälisissä koitoksissa ampujamme saavuttivat myös mitaleja. Plzenin alueellisessa sotilaskilpailuissa huhtikuussa Tulonen taisteli itsensä hopealle niin vakiokiväärissä kuin sotilaskiväärin pika-ammunnassa. Vakiokiväärimenestystä täydensi kolmanneksi sijoittunut Häkkinen. Joukkueena kiväärimiehet saavuttivat hopeaa kiväärin pika-ammunnassa ja pronssia vakiokiväärissä. Tulosen ja Häkkisen lisäksi joukkueessa ampuivat Puustinen ja Kyösti Kurvinen. Pistoolipuolella mainettamme pitivät yllä Vaarala, Räsänen, Jarmo Hokkanen ja Antti Jokinen, jotka saavuttivat kolmannen sijan pistoolin pika-ammunnassa.

Huhtikuussa osa puolustusvoimien pistooliryhmästä osallistui Viron Elvassa Heli Rassin muistokilpailuihin, jossa oli läsnä myös Viron ja Latvian sotilasjoukkueet. Aikaisesta keväästä huolimatta pistooliampujamme ampuivat siinä määrin hyvin, että nappasivat mitalisijoituksia. Kai Jahnsson oli kolmas isopistoolissa ja vakiopistoolissa. Tämänvuotinen ensikertalaisemme ulkomailla, Jari Javarus, saavutti pistoolin pika-ammunnassa hienosti hopeaa.

Kaiken tämän edellä kuvatun menestystarinan sysäsi liikkelle Ampumaurheiluliiton edustajana Kai Jahnsson saavuttaessaan tammikuussa Ruotsin Sävjössä kolmipäiväisen Swedish Cupin ilmapistoolin yhteiskilpailuvoiton.

Mitalisateen lisäksi ampujamme tekivät loisteliaita henkilökohtaisia tuloksia. Kari Pennanen ampui heinäkuun lopulla Tanskan Århusissa vapaakiväärin makuukilpailussa täydet 600 pistettä kolmantena suomalaisena. Häkkinen ja Puustinen saavuttivat vapaakiväärin asentokilpailussa 1170-pisteen rajatolpan. Jahnsson ampui sotilaiden maailmanmestaruuskilpailuissa isopistoolilla 587. Kimmo Tulonen puolestaan kohenteli pika-ammunnassa sotilaiden Suomen ennätystä lukemiin 574; on siinä ampumista rauhallisemminkin!

Vuoden 2005 tilinpäätös

Kausi 2005 sotilasammunnassa todistaa jälleen kerran sen tosiasian, että rankka ja tunnollinen perustyö on varmin ampujan tie huipulle. Ilman uhrauksia ei kansainvälisillä kilpakentillä ole mitään jakoa. Sotilasurheilu ei ole maailmanmatkailua vaan tinkimätöntä itsensä kehittämistä ja kovaa työtä. Lisäksi, kun on kyse ammunnasta, ei varmaankaan tarvinne lukijoillekaan kovasti todistella, että kyse on sotilaan perustaidosta. Meillä suomalaisilla on tässä hyvä maine, ja sellaisena sen haluamme pysyvän. Tämän vuoden suorituksista haluan osoittaa suuret kiitokseni kaikille niille ampujillemme, jotka ovat yhdessä olleet tekemässä menestystämme. Kiitos kuuluu myös koko valmennushenkilöstölle, joka on jaksanut innostaa urheilijoita aina vain parempiin harjoituksiin ja olla henkisenä tukena. Syvällisimmän tervehdykseni haluan lähettää kuitenkin ampujien ja valmennushenkilöstön lähimmille ihmisille, sillä uskoakseni he edustavat sitä, josta perusvoima ammennetaan.

Näiden kiitoksien lisäksi haluaisin mainita muutamia sotilasammunnalle merkittäviä asioita.

Ampumajoukkueen vuosittaisiin valmennusleireihin sisältyy syksyisin järjestettävä ohjelmointileiri, jonka voidaan sanoa koostuvan sekä kritiikki- että seuraavan vuoden suunnitteluosasta. Urheilijakohtaisten palautteiden, jotka tehdään valmentajien johdolla lajiryhmän ollessa läsnä, lisäksi koko ampumajoukkue tarkastelee yhteisvoimin valmennusjärjestelmää kokonaisuutena. Nyt jo viitenä vuotena peräkkäin tehty itsearviointi on selkeyttänyt valmentautumisessa kaikkia tarkasteltuja osa-alueita: valmennuksen yleisjärjestelyt ja ampumatekniikan ja fyysisen suorituskyvyn taso; aseiden, ampumatarvikkeiden ja -varusteiden hankinnat ja kunnossapito; sekä valmennus- ja kilpailujoukkuevalinnat. Keskustelujen yhteydessä on kirjattu yhteiset pelisäännöt, joihin kaikki ovat sitoutunet ja pyrkineet parantamaan niitä jatkuvan kehityksen mahdollistamiseksi. Myös minua lajijohtajana on voitu arvostella avoimesti tekemättömien töiden johdosta. Suunnitteluosassa sovitaan yhdessä muunmuassa seuraavan vuoden tavoitteet, valmennuksen painopistealueet, leirityksien ajankohdat sekä yksityiskohtaiset valintakriteerit kilpailujoukkueisiin.

Mennyt kausi merkitsi kahden merkittävän ajanjakson päättymistä. Ensiksi, Tapio Säynevirran loistelias ja pitkäaikainen, vuodesta 1989 alkaen jatkunut ura valmennusryhmässä saavutti ainakin toistaiseksi päätepisteen. Käsitykseni mukaan hänellä on ainakin kaksi MM-mitalia palkintokaapissaan. Tapiolle kuuluu reilu kiitos kaikista uroteoista, joita hän on sotilasjoukkueen eteen tehnyt niin yksilönä kuin koko porukan taisteluhengen luojana. Toivottavasti näemme vielä usein Tapion radalla raikkaine ajatuksineen – ja mieluusti kilpailemassa kanssamme. Toiseksi, samanaikaisesti Tapion siirtymisen kanssa kiväärijoukkue siirtyi asepuolella kokonaan kuuden millimetrin arsenaaliin, sillä hän oli viimeinen vankkumaton .308:n kannattaja. Se on kuulemma se ainut oikea! Tapio jaksoi taistella tykillä vieläkin pitempään kuin USA:n Thomas Tamas, joka ampui vuoden 2002 Lahden MM-kisojen makuukilpailun .30-06:lla; sanoi olleen tarkka peli, mutta melkoinen ori. Voisikin sanoa, että Tapion tekemä ensimmäinen suomalainen 600 pisteen makuutulos vapaakiväärillä vuonna 2003 tuli kuin kunnian osoituksena todelliselle korkeapaineaseelle. Lisäksi oli hienoa, että juuri hän oli ensimmäinen täydellisyyden tekijä. Kaikille lukijoille tiedoksi, että Tapio ja sittemmin saman unelman toteuttaneet Keijo Minkkinen ja Kari Pennanen kaavailevat 600:n pisteen kerhon perustamista. Hankkiutukaa vain kaikki mukaan!

Tällaisten huipputekijöiden poistuminen on aina kova isku. Sukupolvenvaihdos on koetellut muutenkin ampumajoukkuetta erityisesti kiväärillä. Onneksi muutamat ikonit, kuten Kimmo Tulonen, ovat pitäneet joukkuetta oikeassa ryhdissä. Pistooliryhmän henkilöstö tuulettui jo 1990-luvun alussa ja uusi nousu maailman kärkeen on enää vain muutaman vuoden kysymys. Urheilijoiden vaihtuminen on kuitenkin tosiasia myös ammunnassa, joka onneksi mahdollistaa poikkeuksellisen pitkän aktiivijakson. Tähän tulee valmennusjohdon kiinnittää hyvissä ajoin huomiota. Valmennusryhmään onkin siksi nostettu useana vuotena uusia kykyjä, jotka ovat saaneet mahdollisuuden koetella kunnolla rajojaan. Onkin ollut erityisen ilahduttavaa, että viime vuosina tulokkaat ovat pystyneet tunkeutumaan myös edustusjoukkueisiin, kuten tänä vuonna tekivät Kalle Kangas ja Jari Javarus. Puolustusvoimien huippuampujien määrä on nyt lievässä kasvussa, mutta silti sellaisille urheilijanuorukaisille, jotka haluavat haastaa maailman kaikista kovimmat kärkiampujat, on yhä tilaa puolustusvoimien valmennusjärjestelmän piirissä.

Puolustusvoimien edustusammunnan piirissä koetaan erityisenä haasteena saada kokoon sellaisia naisten joukkueita, joilla olisi edellytykset hyviin suorituksiin sotilaiden maailmanmestaruuskilpailuissa. Kansainvälinen sotilasurheiluliitto on tasa-arvon nimissä panostanut naisten näkyvyyteen sotilasurheilussa. Tällä hetkellä tilanne Suomessa on se, että kiväärijoukkue on jo koossa, mutta matkaa MM-tasolle on vielä hiukkasen verran. Kuluvana vuonna jo vaikutti siltä, että naisjoukkueemme, Juppala&Ylönen&Markko, olisi ollut kisakelpoinen, mutta loppukesän näyttöjen perusteella ajatuksesta luovuttiin. Maineikasta jääkiekkovalmentajaa lainatakseni: ”lite bättre” ja läpimurto tulee tapahtumaan ensi kesäkuussa CISM:n kisoissa Norjan Renassa. Pistoolipuolella meillä on ollut joinain vuosina vain yksittäisiä naisampujia. Harras toivomukseni onkin, että Ampumaurheiluliiton pirtsakoimmat naisjuniorit harkitsisivat vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamista esimerkiksi Hämeen Rykmentissä Lahdessa, mikä tukisi molempien intressitahojen pyrkimyksiä kansainvälisessä kilpailutoiminnassa. Puolustusvoimat voivat tarjota henkisen kasvualustan lisäksi huippuluokan mahdollisuuden valmentautumiseen ja todella kovat kansainväliset koitokset. Vuoden 2007 sotilaiden MM-kisat tullaan järjestämään Intiassa ja vuonna 2008 Ruotsissa. Suunnitelmissa on, että vuonna 2009 kilpailut olisivat Kiinassa tai jossain Arabimaassa.

Ampumavuosi 2005 on siis päättynyt ja uusi on taas alkamassa. Valmennuskauden päätösillallisella Lahden Upseerikerholla marraskuun alussa oli kokoontuneena todella hieno urheilujoukkue lähimpine yhteistyötahoineen: Nammo Lapua Oy, Kurt Thune ja Sotilasampujat ry. Heille kuuluu myös vilpitön kiitos yhteistoiminnasta. Illan mittaan puheensorinasta ja hienostuneesta käyttäytymisestä pystyi päättelemään, että kolmikymmenpäinen tiimimme on ajan saatossa hioutunut saumattomaksi iskujoukoksi, joka pyrkii tekemään kaikkensa aikaansaadakseen sankaritarustoon verrattavia urotekoja maailman kilpakentillä. Tyytyväisenä toteankin, että tässä porukassa voi aina seistä ylpeänä!

Menestyksellistä ampumavuotta 2006 kaikille sotilasampujille ja Ampumaurheiluliiton jäsenille. 

Tutustu sotilasampumajoukkueen toimintaan internetissä osoitteessa www.cism-shooters.fi

Sotilasampumajoukkueen kokoonpanossa vuodelle 2006 valmentautuvat 
kivääriampujat (13) Henri Häkkinen, Kari Pennanen, Jussi Puustinen, Kimmo Tulonen, Kyösti Kurvinen, Helena Juppala, Keijo Minkkinen, Juha Peltonen, Juha Rinta-Keturi, Juha Rutonen, Tero Lahti, Eija Ylönen ja Kirsti Markko.
Pistooliryhmän (12) muodostavat Antti Jokinen, Pekka Vaarala, Keimo Korpioksa, Kai Jahnsson, Marko Räsänen, Jari Javarus, Harri Huttunen, Pekka Keskinen, Ville Nousiainen, Tom Rönnberg, Markku Tervonen ja Veli-Matti Torikka.
Valmennuksen tukihenkilöstönä (8) ovat Ari Lähdesmäki (kiv), Matti Viljakainen (kiv), Jarmo Hokkanen (pist), Marko Leppä (pist), Timo Taskinen (aseseppä), Jyrki Latvala (hieroja), Jorma Oikarinen (lääkäri) ja Mikko Taussi (lajijohtaja).