FINNISH MILITARY SHOOTING TEAM
LIBRARY - Ear protection

AMPUJAN KUULONSUOJAUS

Ampujan tarvitsemat suojavälineet ovat pääasiassa kuulon suojaimet ja silmien suojalasit. ISSF:n säännöt suosittelevat kaikkia ampujia, toimitsijoita ja katselijoita käyttämään jonkinlaisia kuulonsuojaimia. Nykyään käytetäänkin yleisesti kuulonsuojaimia, mutta näköelimien suojaaminen on vielä harvinaista.

Kuulovaurio syntyy yleensä pitkään kestäneen melualtistuksen seurauksena, mutta lyhytaikaisetkin melualtistukset voivat aiheuttaa kuulovamman. Ampumamelun lisäksi urheilijaa saattaa altistaa työssä ja muissa harrastuksissa syntyvä melu. Melun riskirajana pidetään yleisesti 85 dB pitkäkestoisessa latistuksessa. Impulssimelun kuulovaurion riskirajana pidetään melun huipputasoa 140 dB (VN:n päätös 1404/03).

Kuulosuojaimien käytöllä on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin suojataan kuuloa paukkumelulta, jolle ampuja altistuu vuoden aikana omasta ammunnasta johtuen noin 10 000 - 30 000 kertaa; lisäksi kuuloa rasittaa vierustoverien laukausäänet. Toiseksi ampuja pystyy pienentämään häiritsevää puheensorinaa ja liikehdinnän aiheuttamaa ääniä. Ampujien joukossa on kuulonsuojauksen kannalta valitettavasti vielä myös henkilöitä, jotka varsinkin pienoiskivääriammunnoissa haluavat kuulla tuulen suhinan suorituksen ajan, jotta pysyisivät paremmin selvillä kelin vaihteluista.

Ampumamelu

Melua mitataan logaritmisella (desi)Beli-asteikolla, jolloin 3 dB:n lisäys tarkoittaa melun kaksinkertaistumista.

Pienoiskiväärien laukaisumelu ampujan korvan kohdalla on noin 131-132 dB ja pienoispistoolien noin 147-148 dB. Isokaliberisen aseen (kiv/pist) laukauksen aiheuttama äänenpainehuippu on noin 150 - 160 dB (9mm pist: 153 dB, cal.44 pist: 163dB, cal .32: 149 dB, cal .308 kiv: 156dB, haulikot 151-156 dB). Ilma-aseiden laukausmelut ampujan korvan kohdalla ovat noin 120 dB. Paineaallon kesto on noin 0.3 millisekuntia. Käsiaseen äänen taajuus vaihtelee välillä 250 - 4000 Hz.

Katsojiin kohdistuu kivääriammunnoissa 10 metriä sivulla 146 dB ja saman matkan päässä takana 133 dB melu. Isopistooliammunnassa tehot ovat 133 dB ja 125 dB. Ilma-aseellakin luvut ovat vielä 107 dB eli jonkinlaista kuulonsuojausta tarvitaan, jos toimitsija altistuu melulle koko päivän.

Ampumakatoksissa paineaallon heijastuminen rakenteista lisää yleensä melualtistusta ellei seiniä ole vuorattu erillisillä ääntä vaimentavilla akustisilla levyillä.

Haulikkoammunnan melua mitattaessa on todettu, että huipputaso laskee piipun tasalla sivusuunnassa noin 1 dB:n ja taaksepäin 4 dB jokaista metriä kohden.

Laukausten lukumäärän kasvaminen yhdestä kymmeneen lisää altistusta 10 dB ja sataan lisää altistumista 20 dB. Koska altistuminen (aika x teho) on eri asia kuin huipputeho, ei tätä voi laskea suoraan huipputehojen päälle.

Ampumamelua voidaan pienentää myös äänenvaimentimin. Äänenvaimennintyypeistä yleisimmät ovat putki- ja manttelivaimentimet (refleksi). Putkivaimentimet ovat niitä "agenttimallisia". Manttelivaimentimet kiinnitetään koko putken pituisina yleensä kivääreihin, jolloin (ääni)kaasujen laajenemistilavuus saadaan suureksi ja ääni pieneksi. Putkivaimentimet pienentävät laukausäänen huippuarvoa mallista riippuen 10 - 35 dB, jolloin varsinkin hyvillä vaimentimilla vaikutus on merkittävä. Tämän dokumentin kirjoittamisvaiheessa ei ole käsillä kattavia lukuarvotaulukoita mantttelivaimentimien tehoista, mutta eräs muistikuva mainitsee seuraavaa: manttelivaimennin kiväärissä pudottaa äänen pienoiskiväärin tasolle ja pienoiskiväärin äänen ilmakiväärin tasolle. Myös käytettävät patruunat (Vo) vaikuttavat vaimenemistehoihin. Ampumaradoilla voidaan lisäksi tehdä ‘kenttävaimentimia’ esimerkiksi yhteen kiinitetyistä autonrenkaista, jolloin muodostuva sisärakenne on samanlainen kuin oikeiden vaimentimien kanssa.

Käytettäessä ääänenvaimentimia on ammunnanhallintakin helpompaa, sillä putkivaimennin pienentää rekyyliä noin 20 - 30%, mikä on lähes sama kuin suujarrujen vaikutus. Rekyylin lisäksi on todettu, että äänenvaimennin parantaa aseen käyntiä; kauppa-aseilla ja kauppapatruunoilla pienentyneet kasat ovat olleet jopa 30-40% alkuperäisistä (sama vaikutus voidaan saada myös piippuun kiinnitettävällä lisäpainolla).

Aseiden vaimennintutkimuksissa on lisäksi todettu, että suujarrun vaikutus korvan kohdalla on noin +7 dB. Vastaavasti sisätiloissa tai katoksessa ampuminen lisää meluvaikutusta heijastuksien johdosta noin 2 - 4 dB. Tämän vuoksi seinärakenteiden äänenvaimennusmateriaalia tulisi käyttää.

Korvan herkkyys

Mikäli ampumatapahtuman jälkeen korvat tuntuvat tukkoiselta tai korvat ovat alkaneet soida, tulkitaan tämä usein merkiksi siitä, että melualtistus on ylittänyt korvan sietorajan. Tällaisissa tilanteissa kuuloa olisi tullut suojata.

Korvan tärykalvorepeämän riski syntyy kun äänenpainehuipun voimakkuus on 160 dB ja kesto 3 ms tai enemmän. Todennäköisyys vammaan on lähes 50 %. Kiväärillä ammuttaessa syntyy vasempaan korvaan (oikealta olalta ampuville) kolme kertaa useimmin kuulovika kuin oikeaan korvaan. Tämä johtuu siitä, että pää estää paineallon iskeytymisen oikeaan korvakäytävään. Vaimennus on jopa 2 - 4 dB.

Tasaisen melun aiheuttaessa kuulokykyyn kuopan yleensä 4 kHz:n alueella syntyy asemelulla kuoppa 6 kHz:n kohdalla.

Kuulon suojaaminen

Tutkimuksien mukaan mikä tahansa kuulonsuojain on parempi kuin olla ilman. Tärkeitä perusvaatimuksia suojaimelle on käyttömukavuus ja hyvät säätömahdollisuudet. Kuulosuojaimen on oltava miellyttävä teknisen hyvyyden lisäksi. Eri ampumalajeissa suojaimien on oltava erilaisia ettei esimerkiksi aseen perä hakkaa suojaimen kupuun. Kiväärissä ja haulikossa suojaimien tulisi olla matalat, kun taas pistoolissa voi olla massiivisemmat.

Erilaisilla suojaimilla saavutetaan laukausmelussa seuraavanlaisia vaimennuksia:
- tulppasuojaimella (Bilsom Soft) 16 dB
- kupusuojaimella (Silenta mil/vanha) 17 dB
- yhdistelemällä edelliset 25 dB
- kupusuojaimella (Silenta Super) 36 dB (Lääkärilehti 6/88, Pääkkönen-95: 22 dB).

Viimeaikaisissa testeissä on osoittunut parhaiksi seuraavat suojaimet: Bilsom 727 (haulikkomelussa huippuvaimennus 27 dB/altistusvaimennus 6 dB), Silenta Super (22 dB/5 dB), Ear Ultra (19 dB/8 dB) ja Peltor Twin Cup (25 dB/3 dB).

Edellisten mallien/yhdistelmien lisäksi voidaan käyttää ns. ortopedisia silikonitulppia, jotka ovat tavallisia tulppia (EAR tai Bilsom soft) paremmat. Kuppisuojaimia saa myös aktiivisina (ns viestintäsuojaimet), jotka aloittavat suojaintoiminnan korkean melun/-piikin isketyessä (viive n 2 ms) suojaimen mikrofoneihin. Aktiivisilla suojaimilla voidaan vahvistaa taustaääniä, esim ampumakomentoja, joiden johdosta ne ovat hyvin suosittuja kouluttajien ja toimitsijoiden keskuudessa. Kilpailukäytössä ne ovat ISSF:n sääntöjen mukaan kiellettyjä.

Edellytä kuulosuojaimistasi merkintää CE, mikä viittaa siihen, että suojain täyttää edes jonkin tason vaatimukset. Suojaimien vanhenemisen myötä niiden vaimennusteho saattaa laskea 5 - 10 dB, joten pehmusteita tulisi aika ajoin vaihtaa.

Eri henkilöiden kuuulovaurioherkkyys on erilainen. Erityisesti lasten kuulonsuojaus on tärkeää, mutta on muistettava, että aikuisten suojaimet eivät välttämättä sovellu lapsille koonsa ja erilaisen pään muodon vuoksi.

Haulikkolajeissa, isopistoolilla ja olympiapistoolilla kuulonsuojauksen turvaetäsisyys on 20 metriä ampujien takana, pienoiskiväärillä noin 5 m. 300 m ampumakatokset antavat yleensä riittävän suojan siihen, ettei katoksen ulkopuolella tarvitse välttämättä käyttää suojaimia.

Lopuksi

Suomessa arvioidaan olevan jo 500 000 turhaa kuulovammaista -oletko sinä seuraava! MITÄ - HÄH!

LÄHTEET:

Varusmiesten kuulovammat ja kuulonsuojelu; Ylikoski & Tuominen, Suomen lääkärilehti 6/1988.
Ampuja ja kuulo; TT Rauno Pääkkönen, Tampereen aluetyöterveyslaitos, Urheiluampuja 2/2001.
Suojaimissa on kuulon turva; Liisa Laurila, UA 1/1995, s 48-52.
Viestintäsuojaimien melunvaimennuskyky haulikon laukausääniä vastaan; Rauno Pääkkönen, UA 1/1995.
Näkeminen iskuun ja työsuojelua ampujalle; Pekka Suuronen, Urheiluampuja 2/2001.
Äänenvaimentimet; Jyrki Havas, Metsästäjä 3/2001.
Äänenvaimennin Margoliniin; Janne Pohjoispää, Urheiluampuja 1/1992.
Toimitsija ja yleisökin voi altistua ampumamelulle. Juhani Sillanpää ja rauno Pääkkönen. Urheiluampuja 6/2004 s.14-15

Kts myös seuraavat kirjoitukset:

1) Liisa Laurila, UA 3/1994, s 38-42
2) Liisa Laurila, UA 8/1995, s 22-23
3) Rauno Pääkkönen, Vapaa-ajan impulssimelulähteistä. Ympäristö ja Terveys 10/1995, s 57-64
4) Rauno Pääkkönen, Ampuja ja kuulonsuojaimet. Jahti 4/1998, s 36-37
5) Rauno Pääkkönen, Sotilasampumaratojen melu. Ympäristö ja Terveys 5/1995, s 40-44
6) Työterveyslaitos, Aseiden vaimentimet ja ampumaratarakenteet. Helsinki 1996.
7) Työterveyslaitos, Kiväärien ja pistoolien äänenvaimentimet, Tampere 1993.
8) Työsuojeluhallitus, Vaimentimien mittaukset 1993.
9) Ympäristöministeriö, Ampumaratamelun mittaaminen, Helsinki 1999.

Updated 30.09.2007